La Traviata: Verinen tragedia ja intohimoinen rakkauslaulu yhdistyvät ihastuttavassa melodiassa
Veristen tragedioiden ja intohimoisen rakkauslaulun yhdistäminen ihastuttavassa melodiassa on merkki italialaisen bel canto -oopperan kyvystä herättää syviä tunteita kuulijoissa. Giuseppe Verdin La Traviata, joka kantaesitettiin Venetsian Teatro la Fenicen näyttämöllä vuonna 1853, on täydellinen esimerkki tästä ominaisuudesta.
La Traviatan tarina perustuu Alexandre Dumas’n nuvellei Camille ja se kuvaa kuritonta rakkautta ja sen tragedisia seurauksia Pariisin höperöilevässä yläluokassa. Violetta Valéry, prostituoitu, joka elää hemmoteltua ja ylellisen elämäntyyliä, kohtaa Alfredo Germontin, nuoren miehen, jonka rakkaus häneen on aitoa ja syvällistä.
Heidän romanssiinsa kuitenkin asettuu esteitä, sillä Alfredon isä Giorgio Germont vastustaa suhdetta kiivaasti. Hän pelkää Alfreodon ja Violettan liiton heikentävän perheen mainetta ja vaatii Violettaa uhkaavasti luopumaan Alfredosta.
Violetta, joka rakastaa Alfredoa syvästi, tekee itsekästä ratkaisua: hän hylkää Alfredon, jotta tämä saisi elää onnellisen ja kunniallisen elämän. Tässä kohtaa Verdin musiikki nousee uusille korkeuksille. Violettan suru ja toivottomat tuskat kuvastutaan loistavilla melodioilla ja koskettavilla aarioilla, jotka ovat ihastuttaneet yleisöä yli 170 vuoden ajan.
La Traviata on täynnä ikonisia musiikkiosuuksia. “Sempre libera” (“Aina vapaa”) on Violettan kuuluisa aaria, jossa hän kuvaa vapauttaan ja itsenäisyyttään ennen rakastumista Alfredoon. Aarian koskettava melodia ja raättivirkkeet heijastelevat Violettan sisäistä tuskaa ja halua löytää todellista rakkautta.
Alfredo ja Violettan duetto “Libiamo ne’ lieti calici” (“Toteutamme iloiset maljat”) on myös yksi oopperan tunnetuimmista kappaleista. He laulavat yhdessä ja juhlistavat rakkauttaan, mutta taustalla luurisee tragedian uhka.
Roolihahmot ja esittäjät La Traviatassa:
| Rooli | Äänenlaatu | Kuvaus |
|---|---|---|
| Violetta Valéry | Sopraano | Nuori kurtisaani, joka rakastuu Alfredoon |
| Alfredo Germont | Tenori | Nuoret mies ja Violettan rakastaja |
| Giorgio Germont | Baritoni | Alfredon isä, joka vastustaa suhdetta Violettaan |
Verdin musiikki on täynnä kontrastia ja dynamiikkaa. Rakkauden ilo ja intohimo sekoittuvat Violettan tuskan ja kärsimyksen kanssa. Oopperassa kuullaan myös vahvoja nationalistisia sävyjä, jotka heijastelevat Verdin Italian yhdistymiseen liittyviä tunteita.
La Traviata on yksi oopperakirjallisuuden korkeimmiksista teoksista ja pysyy ikuisesti klassisena. Sen melodiat ovat ikimuistoisia, tekstit koskettavia ja tarina syventävä.
Oopperassa on monia ikonisia aarioita ja duettoja, jotka on tulkittu lukemattomilla eri tavoilla. Violettan kuolema, “Addio del passato” (“Hyvästi menneisyys”), on yksi oopperaliteratuurin traagisimmasta ja koskettavammasta kohtauksesta.
La Traviata on myös yksi harvoista oopperoista, joissa naispääosanäyttelijä kuolee näyttämöllä. Violettan suru ja Alfredon yksinäinen kohtalo ovat jättäneet ikuisen jäljen musiikkikirjallisuuteen ja koskettavat edelleen ihmisiä ympäri maailmaa.
La Traviata on ehdottomasti ooppera, jonka kannattaa kokea ainakin kerran elämässä.