Cavalleria Rusticana; Traagiset rakkauslaulut ja iloiset sisilialaistanssiin kietoutuvat yhteen.”

Giacomo Puccinin Cavalleria rusticana on italialainen ooppera yhdessä näytössä, jonka libretto kirjoitti Giovanni Targioni-Tozzetti ja Guido Menasci Francesco Maria Piavein tekstiin perustuen. Oopperan ensiesitys oli 17. toukokuuta 1890 Teatro Costanzi Rooman teatterissa, ja se on siitä lähtien ollut vakiotarjonta oopperatalojen ohjelmistossa ympäri maailmaa. Cavalleria rusticana on klassinen esimerkki verismo-oopperasta, musiikkiin ja tarinaan kietoutuneesta realistisesta liikkeestä italialaisessa oopperassa 1900-luvun alussa. Verismo-oopperat keskittyvät tavallisen kansan elämään, usein brutaaleihin ja raa’impiin aiheisiin, joita ei aiemmin oltu nähty oopperaan.

Cavalleria rusticana, “maalaiskavaleria”, kuvaa traagista rakkauskolmiota Sicilian maaseudulla. Tuomaso, nuori talonpoika, on rakastunut Santuzzaan, mutta naitittaa itsensä pian Lolaan, joka on ihastunut Tuomasoon ja suostuu menemään hänen vaimokseen. Santuzzoa loukkaa vakavasti Lolan pettäminen ja Tuomason huorailu. Tuomaso, kuitenkin, ei tiedosta Santuzzan tuskaa, kunnes näkee hänet Lolaan nähden nöyryyttävän aseman. Lopulta Tuomaso kuolee taistelussa kilpailijansa Alfion kanssa, joka on myös rakastunut Lolaan ja kokee kilpailukyvyn Tuomason suhteen.

**Musiikki ja hahmotCavalleria Rusticana **

Puccini kirjoitti musiikkia, joka on sekä kaunista että täynnä tunteita. Cavalleria rusticana:n musiikissa yhdistyvät italialaisen oopperan melodisen kauneuden ja verismo-liikkeen realistisen ilmaisutavan elementit.

Oopperan avausnäytös on tunnettu “Intermezzo” nimisestä instrumentaalisesta kappaleesta. Se on herkkä ja melankologinen musiikki, joka kuvaa maaseudun rauhaa ja kauneutta samalla kun vihjaa alkavan tragedian olemukseen. Intermezzo esiintyy useita kertoja oopperassa ja on yksi sen tunnetuimmista paloista.

Oopperassa kuullaan myös useita aarioita, jotka esittelevät hahmojen eri tunteet ja motiiveja. Santuzzan “Voi lo squillo” -aaria on ravistavan surullinen ja ilmentää hänen syvää tuskaansa Tuomason pettämisestä. Tuomaso puolestaan laulaa “Turiddu, amore mio” -ariassa omasta rakasta Lolasta ja halustaan palata takaisin naisen luo.

Roolien tulkintaCavalleria Rusticana:

Oopperan hahmojen esittäminen vaatii taiteilijoilta sekä laulamisen että näyttelijän taitoa. Tuomason roolia tulkitsevalle tenorille on tarpeen olla karismaattinen ja voimakas, mutta samalla myös herkkä ja kyvykäs näyttämään Tuomason sisäistä kamppailua. Santuzzan rooli vaatii sopraanolta laajan äänenvärein, jolla hän voi ilmaista hahmon raaka suru ja epätoivo.

Alfion rooli on baritonille sopiva: hahmolle tarvitaan voimaa sekä kostonhimoa, jotka ilmenevät musiikissa ja laulussa. Lolan rooli on sopranolle, joka pystyy esittämään hahmon naiiveja ja kapriisia ominaisuuksia.

Cavalleria rusticana:n onnistunut esitys vaatii sekä orkisterin että laulajien tiivistä yhteistyötä. Orkestri on tärkeä osa oopperan kokonaisuutta, ja se luo tunnelmaa ja draamaa eri kohtauksiin.

Historia Cavalleria Rusticana:

Cavalleria rusticana oli Puccinin läpimurtoteos. Hän sai innoituksensa Giovanni Vergan novellista * Cavalleria Rusticana*, ja päätti säveltää siitä oopperan. Teos syntyi nopeasti, ja Puccini esitteli sen Teatro Costanzissa Roomassa. Oopperan ensiesitys oli menestys, ja se nousi nopeasti Italian suosituimpiin oopperoihin.

Verismo: Cavalleria Rusticana realismin liikkeessä

Puccinin teos on tyypillinen verismo-oopperalle. Verismoni liike syntyi Italiaan 1800-luvun lopulla ja kukoisti 1900-luvun alussa. Se oli vastareaktio romantiikan idealisoitua oopperaa vastaan. Verismo-säveltäjät, kuten Puccini, Leoncavallo ja Mascagni, halusivat luoda realistisen ja raakojen aiheiden käsittelevän oopperan.

Cavalleria Rusticana:ssa nähdään verismon tyypillisiä piirteitä: tavallisen kansan hahmot, arkipäiväiset tapahtumat ja brutaalit tunteet.

Yhteenveto:

Giacomo Puccinin Cavalleria rusticana on klassikko, joka on ihastuttanut yleisöjä yli vuosisadan ajan. Sen kaunis musiikki, herkkä tarina ja voimakkaat hahmot tekevät siitä yhä relevantin ja vaikuttavan teoksen.

Muita verismo-oopperoita:

• Pietro Mascagni: Cavalleria rusticana
• Ruggero Leoncavallo: Pagliacci